Olet täällä

Epäsuora henkilöön viittaaminen oppijansuomessa

Seilonen, Marja
978-951-39-5024-8; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (197)
2013

Kielenkäyttäjillä on kuitenkin toisinaan tarve kuvata tapahtumia ja toimintaa niin, että kuvattua ei yksilöidä tietyn henkilön kokemukseksi, vaan pyritään yleistämään kokemus ketä tahansa koskevaksi. Toisinaan taas tapahtuman kokijaa ei haluta mainita suoraan, vaan lukijalle tai kuulijalle annetaan tulkitsijan ja päättelijän tehtävä. Tällainen persoonaan viittaamattomuus on suomen kielessä erityisen tyypillistä - se näkyy esimerkiksi tässä tekstikappaleessa.

Marja Seilosen tutkimus käsittelee sitä, kuinka suomen kielen oppijat käyttävät tällaista epäsuoraa henkilöön viittaamista kirjoittamissaan teksteissä. Kielen keinot, joita he tässä tehtävässä käyttävät, ovat passiivi (Meille sanottiin.), nollapersoona (Voisi mennä väärään suuntaan.), geneerinen yksikön 2. persoona (Vaikka sä ajattelet soittaa heti, se ei onnistu.) ja ihminen-ilmaus (Toisaalta ihmisen on muistettava olla varovainen).

Kyseessä on oppimisen tutkimus, joten työ tarkastelee epäsuorien henkilöviittauksien käyttöä ja kehitystä suomen oppijoiden kielitaidon eri tasoilla (Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasot A1-C2). Seilosen tutkimus osoittaa, että suomen kielen oppijoiden teksteissä tavallisin ilmaustapa on nollapersoona kielitaidon perus- ja keskitasoilla A1-B2 ja passiivi ylimmillä tasoilla C1-C2. - Tulos on kiinnostava siksi, että nollapersoonaa ei yleensä käsitellä suomen kielen oppimateriaaleissa eikä sitä näin ollen myöskään systemaattisesti opeteta, Seilonen kertoo.

Suomenkielisen ympäristön ja mahdollisesti muiden kielten vaikutus on keskeinen tämän kielen piirteen omaksumisessa. Alimmalla taitotasolla geneerinen sinä on tutkimuksen mukaan tavallisin nuorten suomen kielen oppijoiden, ja ihminen kuuluu enimmäkseen aikuisten oppijoiden kieleen. Myöhemmin nuorten ja aikuisten suomen oppijoiden kirjoitelmat eroavat toisistaan etenkin siinä, että nuoret usein kirjoittavat luontevamman ja sujuvamman tuntuista tekstiä ja aikuiset taas käyttävät ilmauksia monipuolisemmin esimerkiksi sanonnoissa ja tekstiä lukijalle avaavana metatekstinä. Tutkimuksesta on hyötyä suomi toisena kielenä -opetuksessa, oppimateriaalien laadinnassa sekä kielitaidon arvioinnissa.

- Siihen, mitä ilmauksia suomen oppijat käyttävät, vaikuttavat kielitaidon lisäksi monet muutkin seikat. Tällaisia ovat esimerkiksi tekstilaji ja tehtävätyyppi sekä kirjoittajan ikä, ilmaisutarve ja hänen osaamansa toiset kielet. Lisäksi valintoja ohjaa tietyn retorisen rakenteen ja tyylin tavoittelu tai pyrkimys selvyyteen henkilöviittauksissa. Ilmaisutarve ylittää usein kielitaidon rajat: oppijat käyttävät epäsuoria viittauksia, vaikka eivät vielä osaisikaan tavallisimpia niissä tarvittavia ilmaustapoja, Seilonen selventää.

Tiivis yhteys suomenkieliseen ympäristöön auttaa saavuttamaan idiomaattisen kielitaidon. Muualla kuin Suomessa suomea opiskelevilla ei tätä yhteyttä kuitenkaan useinkaan ole, joten epäsuoraa viittaamista tulisi sisällyttää oppimateriaaleihin. Ylipäätään niissä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota kielen autenttisuuteen.

Seilosen tutkimus perustuu kahteen suomen kielen oppijoiden aineistoon: aikuisten teksteihin, jotka ovat Yleisten kielitutkintojen kirjoittamisen osakokeen suorituksia ja nuorten teksteihin, jotka on kerätty yläkouluista tätä tarkoitusta varten. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Jyväskylän yliopiston kielten laitoksen Cefling-hanketta.

 

7,00 €
Varasto: 
8