Olet täällä

The emergence of intangible capital

Human, social, and intellectual capital in nineteenth century British, French, and German economic thought
Turunen, Olli
978-951-39-6595-2; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (285)
2016

Turunen osoittaa väitöskirjassaan, että ajatus koulutuksesta, osaamisesta ja tiedosta pääomana on elänyt talousajattelussa siitä lähtien, kun pääoman käsite laajeni merkantilistisen ajan kauppiaan likvidiä tai lainan pääomaa tarkoittaneesta rahasummasta materiaalisiin ja immateriaalisiin hyödykkeisiin 1700-luvun lopulla. Myös ajatus maineesta, luottamuksesta, verkostoista ja ihmisen asemasta verkostossa pääomana syntyi varhain 1800-luvulla.

Nykyisillä inhimillisen, aineettoman ja sosiaalisen pääoman käsitteillä on siten selkeät vastineet 1800-luvun talousajattelussa, joten tutkimuskirjallisuudessa esiintyvät väitteet niiden käsitteellisestä uutuudesta eivät pidä paikkaansa. Sen sijaan analyysin metodit, mallit, mittaaminen ja tiedonkeruu ovat huomattavasti kehittyneet. Käsitteiden sisältö on myös muovautunut taloudellisen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Silti 1800-luvun keskusteluun vertautuvaa käsitteellistä rajankäyntiä aineettoman pääoman käsitteiden mielekkyydestä käydään talous- ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa jatkuvasti.

Aineeton pääoma ratkaisee työn ja pääoman välisen ristiriidan

Ennen 1960-luvun taitteen uutta tulemista aineettoman pääoman käsitteillä oli vahvin asema ranskalaisen klassisen ja liberaalin taloustieteen piirissä 1800-luvun alusta aina 1860-1870-luvuille. Ranskalaiset näkivät varhain ja yhä valistuksen hengessä, että todellisen ihmisyhteisöjen rajoitteen asettivat luonnonvarojen sijaan teknologia ja tieto, joihin pystyttiin vaikuttamaan investoimalla tieteeseen ja kolutukseen. Jokainen keksintö oli alku lukemattomille uusille, ja materiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin ajateltiin lisääntyvän tiukassa vuorovaikutussuhteessa.

Toisin kuin jyrkät klassisen taloustieteen edustajat, ranskalainen liberaali taloustiede ei nähnyt suurten voittojen ja kasvavien palkkojen olevan ristiriidassa. Yleisen tuottavuuden kasvun ja julkisten sekä yksityisten investointien yksilöiden inhimilliseen pääomaan ajateltiin kaventavan vastakkainasettelua pääoman ja työläisten välillä sekä lopulta ratkaisevan teollistumisen myötä kärjistyneen sosiaalisen kysymyksen. Myös Yhdysvalloissa, jossa väestö ja talous kasvoivat vauhdilla eikä resurssien niukkuus kuristanut Britannian tavoin, seurattiin ranskalaista opetus- ja tiedeinvestointeihin kannustavaa keskustelua.

Klassinen, historiallinen ja itävaltalainen kritiikki

Vaikka taitojen ja koulutuksen kytkös pääoman käsitteeseen syntyi varhain, kytköksen suhde taloudellisen toiminnan tietointensiivisyyteen ei ollut suoraviivainen. Esimerkiksi klassisen taloustieteen merkittävimmät nimet Britanniassa pitäytyivät materialistisissa vaurauden ja pääoman käsitteissä keskittäen huomionsa tuotannon ja väestön dynamiikan analyysiin rajallisten resurssien puitteissa, vaikka teollinen vallankumous, tehostuva maatalous ja kasvava kauppa olivat käynnistäneet ennennäkemättömän nopean väestön- ja tuotannon kasvun juuri Britanniassa.

Kun Saksa yhdistymisensä jälkeen nousi teollisen vallankumouksen toiseen vaiheen aikana Euroopan teolliseksi ja tieteelliseksi suurvallaksi, kansantaloustieteessä historiallisen paradigman edustajat käänsivät huomionsa institutionaaliseen ja historialliseen analyysiin, jossa karsastettiin niin klassista, liberaalia ranskalaista kuin marxilaistakin deduktivismia. Seuraus oli, että pääoman käsite haluttiin rajata tiukasti, ja usein käsitteellisten ongelmien alkusyynä pidettiin Adam Smithin 1700-luvun lopun työtä. Sama kriittisyys näkyi itävaltalaisessa kirjallisuudessa.

35,00 €
Varasto: 
13