Olet täällä

The discursive construction of authenticity

Resources, scales and polycentricity in Finnish hip hop culture
Westinen, Elina
978-951-39-5727-8; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (227)
2014

Autenttisuus (aitous) on yksi hiphop-kulttuurin ja rap-musiikin tärkeimmistä käsitteistä ja arvoista.Perinteisesti hiphop-autenttisuutta on hahmoteltu niin tutkimuksessa, mediassa kuin arkipuheessakin kategorioiden ja kahtiajakojen kautta, esimerkiksi suhteessa kieleen, rotuun ja genreen. Elina Westinen on väitöskirjassaan tutkinut kolmen suomalaisen rap-artistin, Cheekin, Pyhimyksen ja Stepan, autenttisuuden rakentumista. Sosiolingvistisen tutkimuksen aineisto koostuu artistien lyriikoista, heidän haastatteluistaan sekä keikka- ja festivaalihavainnoista.

Aitouden monet äänet

Tutkimus osoittaa, että kyseiset rap-artistit rakentavat autenttisuuttaan monisyisesti sekä jaetuin että uniikein keinoin. Autenttisuutta rakentaessaan he hyödyntävät lyriikoissaan eri kieliä, murteita ja slangia. Lisäksi he kertovat lyriikoissaan erilaisia tarinoita, käsittelevät monia eri aiheita ja tekevät lukuisia kulttuurisia viittauksia. Cheek luo lyriikoissaan kuvaa itsestään Suomen globaalisti orientoituneena rap-messiaana ja Pyhimys hyödyntää kappaleessaan vähemmistön ääntä, jonka kautta hän ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin: kansalliseen historiaan, käänteiseen syrjintään ja jopa kielipolitiikkaan. Stepa puolestaan toimii marginaalin ja periferian paikallisena äänenä ja puolustajana.

Erilaisia autenttisuuden rakentamisen tapoja nousee esiin myös haastatteluaineistosta. Autenttisuuden polysentrinen eli monikeskuksinen rakentuminen näkyy muun muassa siinä, minkälaisia genrejä artistit arvostavat ja minkälaisen hiphop-ryhmän he ovat ympärilleen koonneet. Cheek kuvaa asemaansa muun muassa seuraavalla tavalla: ”oon Suomen jenkein räppäri”, kun taas Pyhimys kokee olevansa suomalaisessa hiphop-skenessä ”niin keskellä ku mahollista” ja pystyvänsä tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa. Sodankyläläinen Stepa puolestaan kertoo, miten hänet ”kerran on tunnistettu Helsingissä” ja miten hän tuntee olevansa ”siunattu että pääsee olemaan mukana Joku Roti -porukassa”. Kaikki korostavat autenttisuutta ”itselleen aitona pysymisenä”, mikä merkitsee kuitenkin eri asioita kullekin artistille.

- Kaiken kaikkiaan hiphop-autenttisuutta ei tulisi ymmärtää kahtiajakojen kautta, vaan sen tulisi nähdä rakentuvan monimuotoisin tavoin kielen ja diskurssin kautta, Westinen esittää.

Tutkimus osoittaa myös, että artistit rakentavat omia, muuttuvia merkityksiä käsitteille ”keskukset”, ”marginaalit” ja ”periferia”. Artistien positiosta riippuen esimerkiksi Helsinki keskuksena näyttäytyy hyvin eri tavalla Cheekille kuin Pyhimykselle, kun taas Stepa osoittaa, miten Sodankylä voidaan nähdä toisaalta marginaalina ja toisaalta keskuksena.

Suomalaista rap-musiikkia ja hiphop-kulttuuria ei ole vielä tutkittu kovinkaan paljon.

- Sekä hiphop-kulttuuria että muita globalisaatioprosesseja tulee tutkia myös ei-urbaaneissa konteksteissa, koska aiempi tutkimus on usein keskittynyt vain kaupunkioloihin, Westinen korostaa.

Hiphop-kulttuurilla ja rap-musiikilla on suuri merkitys suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Rap antaa nuorille äänen, jonka kautta he voivat käsitellä niin paikallisia, kansallisia kuin globaalejakin aiheita. Se voi auttaa heitä ilmaisemaan itseään, käsittelemään omia huoliaan ja täten saavuttamaan uudenlaista toimijuutta ja osallisuutta niin omassa elämässään kuin yhteiskunnassakin.

10,00 €
Varasto: 
11