Olet täällä

Constructing intercultural competence in Italian social service and healthcare organizations

Pedagogical design, effectiveness research, and alternative visions for promoting ethnorelativism
Castiglioni, Ida
978-951-39-5445-1; 1459-4323
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in humanities (213)
2013

Väitös käsittelee Ida Castiglionin tutkimuksia sosiaali- ja terveyspalvelualan toimijoista, jotka kohtaavat paljon Milanon muuttuvaa monikulttuurista väestöä.

Ensimmäinen tutkimus perustui haastatteluihin ja psykometrisiin tietoihin. Se osoitti, että sosiaalipalvelut ja terveydenhoitoalan työntekijät olivat valitettavan valmistautumattomia käsittelemään päivittäin kohtaamiaan kulttuurieroja. Pienellä osalla työntekijöistä oli tietoa eri kulttuureista, joiden edustajien kanssa he toimivat, mutta useimmat olivat parhaimmillaankin lähinnä suvaitsevaisia kulttuurieroja kohtaan. Usein työntekijät eivät lainkaan tiedostaneet, että asiakkaiden odotukset ja tulkinnat johtuivat hyvin erilaisista kulttuuritaustoista. Monissa tapauksissa työntekijät arvioivat asiakkaidensa kulttuurista käytöstä melko negatiivisesti.

Milanon maakunnan rahoittamassa ohjelmassa Castiglioni suunnitteli ja toteutti monikulttuurista koulutusta alkuperäiseen tutkimukseen osallistuneille sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon työntekijöille. Hänen väitöskirjansa käsittelee useita parempaan monikulttuuriseen kompetenssiin tähtäävien koulutusten kiistanalaisuuksia.

Mitä ”monikulttuurinen kompetenssi” tarkalleen ottaen on? Onko se eräänlainen persoonallisuuden piirteiden ja ominaisuuksien yhdistelmä, niin kuin useissa ihmisten kyvykkyyden arviointiin pyrkivissä mittauksissa annetaan ymmärtää? Jos kompetenssi vastaa ominaisuuksiltaan persoonallisuutta, kuinka voimme kouluttaa ihmisiä olemaan siinä parempia? Onko tilanne verrattavissa siihen, että ihmisille koulutettaisiin uutta persoonallisuutta?

Toinen näkökulma monikulttuuriseen kompetenssiin on, että se on yhdistelmä tietoja, asenteita ja taitoja (KAS-malli) - mutta onko tämäkään tulkinta oikea? Henkilö voi tietää hyvinkin paljon toisesta kulttuurista ja olla silti taitamaton toimiessaan kyseisen kulttuurin edustajien kanssa. Ja kuten kaikki diplomaatit tietävät, asenne kulttuuria kohtaan ei juuri vaikuta kykyyn kommunikoida ryhmän edustajien kanssa. Lisäksi kielitaitoa ja muita sopeutumistaitoja omaavilta ihmisiltä saattaa puuttua herkkyyttä tunnistaa, milloin ja miten näitä taitoja voisi käyttää kulttuurienvälisissä kohtaamisissa. Tämä asettaa kiistanalaiseksi useimmat KAS-malliin perustuvat perinteiset koulutusmuodot.

Useimmat kulttuurienväliset koulutukset noudattavat yhtä ”kaikille sopivaa” lähestymistapaa, jossa kaikki voivat oletusarvoisesti hyötyä annetusta sapluunasta yhtä paljon. Castiglionin ensimmäinen tutkimus (jota monet muut tutkimukset tukevat) osoittaa, että eri ihmiset ovat eri tasoilla monikulttuurisen kompetenssin kehityksessä. Jos havainto on yleispätevä, useimmat valmiit koulutusohjelmat eivät ole kovin hyödyllisiä niille, jotka eivät ole sillä kehitystasolla kuin koulutuksen suunnittelijat ovat olettaneet osallistujien olevan.

Castiglioni ehdottaa, että perinteisen monikulttuurisen koulutuksen puutteita voidaan paikata keskittymällä monikulttuurisen kompetenssin esiasteeseen. Kulttuurienvälisen viestinnän alalla kehitteillä olevan uuden konstruktiivisen paradigmateorian mukaan monikulttuurisen kompetenssin esiaste on monikulttuurinen herkkyys - kyky havaita ja kokea kulttuurisia eroja aiempaa monimutkaisemmilla tavoilla. Toisin sanoen ihmiset kommunikoivat paremmin, koska he pystyvät havainnoimaan maailmaa monitahoisemmin.

Castiglioni huomioi tutkimuksessaan havaitsemat monikulttuurisen herkkyyden tasoerot ja suunnitteli kohdennetun monikulttuurisen koulutuksen, jonka tavoitteena oli nostaa osallistujien herkkyystasoa eli saada heidät havaitsemaan yhä monimutkaisempia kulttuurierojen muotoja. 

5,00 €
Varasto: 
13