Olet täällä

Aaloesta öljypuuhun

Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan
Häkkinen, Kaisa
978-951-851-358-5;
Kustannusosakeyhtiö Teos.
2011

Kun Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomen kielellä painetut kirjat 1500-luvun puolivaiheilla, kasvitiede sanan nykyisessä merkityksessä oli vasta syntymässä. Kasveja kuitenkin tunnettiin ja käytettiin monin tavoin, ja niistä oli kertynyt runsaasti havaintoja ja kokemusperäistä tietoa.

Verrattomassa teoksessaan Aaloesta öljypuuhun Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen esittelevät 70 Agricolan teoksissa esiintyvää kasvia. Kasvit on ryhmitelty mauste- ja rohdoskasveihin, eksoottisiin puihin ja pensaisiin, koristekasveihin sekä kotimaisiin hyöty- ja luonnonkasveihin.

Kunkin yksittäisen kasvin osalta selvitetään esimerkkejä käyttäen, missä yhteydessä ja miten Agricola on sen maininnut. Tämän jälkeen esitetään kasvin nimen etymologia. Lisäksi jokainen kasviartikkeli sisältää kasvitieteellisen osion, josta selviävät muun muassa kyseisen kasvin ominaisuudet, levinneisyys ja erilaiset käyttötavat. Kirjan hakemisto tarjoaa lukijalle selkeän yhteyden nykykielen ja Agricolan ajan kasvinimistön välille.

Teos on kuvitettu Agricolan ajan mukaisesti. Tärkein kuvalähde on Leonhart Fuchsin vuonna 1542 latinaksi julkaisema kasviopas De historia stirpium (Kasvien historia).

Viinamarja (Vitis vinifera tai Ribes sp.). Monissa suomen murteissa viinimarjoja eli herukoita nimitetään nykyäänkin viinamarjoiksi, mutta Agricolan teoksissa viina ja viinamarjat eivät missään kohdin viittaa herukoihin tai herukoista valmistettuihin tuotteisiin, vaan niillä tarkoitetaan aina viiniä ja viinirypäleitä. Agricolan teoksissa mainitaan myös viinapuu ja viinatarha, joilla tarkoitetaan viiniköynnöstä ja viinitarhaa. Mustan viinimarjan vanha omaperäinen nimitys olisi sies tar, mutta tämä ei esiinny Agricolan teoksissa.

Viini on Raamatussa hyvin tavallinen juoma. Agricolan aikaan ruotsalaisperäinen viini-sana ei ollut vielä lainautunut suomen kirjakieleen, vaan sen asemesta käytettiin vanhempaa germaanista lainasanaa viina. Suomen vanhimmissa kirjakielisissä lähteissä se merkitsee nimenomaan viiniä, ei tislaamalla valmistettua viinaa. Nykyisessä Raamatun suomennoksessa on Agricolan viinan paikalla johdonmukaisesti viini, kuten Roomalaiskirjeen esimerkki osoittaa: ”Se ompi paljo parampi, ettet sinä ensinkään lihaa söisi eikä viinaa joisi.” (MAT II 450). ”Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä” (Room. 14:21)

28,50 €
Varasto: 
7