Empty

Total: 0,00 €

You are here

Suden uskonnollinen asema antiikin Roomassa

Rissanen, Mika
978-951-39-7426-8; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (341)
2018

Tunnettu taru susiemosta, joka imetti Romulusta ja Remusta, on vain yksi ilmentymä siitä, kuinka keskeisessä asemassa susi oli antiikin Roomassa. Roomalaiset välttivät susien surmaamista tai vahingoittamista, jos se vain oli mahdollista.

Näin kertoo Mika Rissanen, joka selvitti väitöstutkimuksessaan suden uskonnollista asemaa antiikin Roomassa.

- Susien suojeltu status ei perustunut lakeihin tai valtiollisiin määräyksiin, vaan kyseessä oli epävirallinen, uskonnollinen erityisasema, Rissanen sanoo.

Rooman valtakunnan länsiosista, jossa kulttuuri oli roomalaista ja käyttökielenä latina, ei esimerkiksi tunneta arkeologista tai kirjallista aineistoa sudenmetsästyksestä tai susien käytöstä amfiteattereiden metsästysnäytöksissä.

Valtakunnan kreikankielisestä ja kulttuuriltaan kreikkalaisesta itäosasta vastaavaa suojeltua asemaa ei tunneta. Myös länsiosissa uskonnollinen murros 300-luvulla jaa. näyttää muuttaneen ihmisten suhtautumista suteen.

- Kristinuskon tultua valtiouskonnoksi sutta alettiin metsästää, eikä eläinlajilla enää ollut kunnioitettua ja suojeltua erityisroolia kaupungin perustajan imettäjänä ja roomalaisten esiäitinä, Rissanen sanoo.

Roomalaisajan perintö vaikuttaa myös nyky-Italiassa

Rissasen tutkimus valottaa suden uskonnollisen aseman ohella suden roolia roomalaisten arkielämässä ja -käytännöissä.

- Tutkimuksessani ilmeni muun muassa se, että roomalaiset tulkitsivat kaupunkialueilla näkemänsä sudet valtiollisiksi enteiksi, jumalten kansalle lähettämiksi tiedonannoiksi. Susi oli ainoa nisäkäs, jolla oli antiikin Roomassa merkitystä enne-eläimenä, Rissanen kertoo.

Yksi Rooman merkittävimmistä juhlapäivistä oli vuosittain 15. helmikuuta vietetty Lupercalia. Silloin susimaiset luperci-papit suorittivat puhdistusrituaalin samassa luolassa, jossa susiemon uskottiin imettäneen Romulusta ja Remusta.

Suden uskonnollinen erityisasema ei kuitenkaan rajoittunut antiikin Italiassa pelkästään roomalaisiin.

- Myös Rooman pohjoispuolella eläneillä faliskeilla oli oma susipapistonsa nimeltään Hirpi Sorani. Etruskeiltakin tunnetaan viitteitä vastaavan kaltaisesta rituaalista, jossa susipapisto oli yhteydessä kuolleisiin esi-isiin, Rissanen sanoo.

Tutkimus pystyikin tuomaan uutta, vertailevaa tietoa Rooman ja suden yhteyden taustoista. Rissanen esittää tutkimuksessaan, että kolmen naapurikansan parissa tunnettujen suteen liittyvien uskonnollisten arvostusten taustalla voisi olla Keski-Italiassa, Tiberin laakson alueella, esihistoriallisena aikana harjoitettu suden palvonta.

Roomalaisajan perintö näyttäisi yhä vaikuttavan asenteisiin myös nyky-Italiassa:

- Italia on Suomen kokoinen, ja siellä on susia lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Silti sutta ei vainota kuten Pohjois-Euroopassa, Rissanen huomauttaa.

27,50 €
Stock: 
16