Empty

Total: 0,00 €

You are here

Huoli kuvasta

Merkitys, mieli, materiaalisuus
Tanhuanpää, Ari
978-951-39-7068-0; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (315)
2017

Tanhuanpää pyrkii tutkimuksessaan tarkastelemaan taideteosta tavalla, jossa sen erityislaatuinen materiaalisuus otetaan huomioon. Tanhuanpään mukaan etenkään vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen keskittyvä taidehistoriallinen tutkimus ei kykene ajattelemaan taideteoksen materiaalisuutta. Pystyäkseen ajattelemaan sitä, olisi taidehistorian tutkimuksen siirryttävä omien vakiintuneiden kysymyksenasettelujensa ulkopuolelle ja oivallettava että kyseessä on ongelma joka ei ole ratkaistavissa. Myös konservaattori joutuu päivittäisessä työssään kohtaamaan toisen ratkeamattoman ongelman: miten säilyttää? Hänen tähän ongelmaan tarjoamansa ratkaisut osallistuvat säilyttämisen Ideaan ratkaisematta sitä.

Tanhuanpään tutkimuksen tärkein viittauskohde on ranskalainen tieteentutkija Georges Didi-Huberman, joka on todennut jokaisen kuvan antavan oman ”väliaikaisen, hauraan, epätäydellisen ja paradoksaalisen” vastauksensa ruumiillistumisen ongelmaan. Tutkimuksessa esitetään, ettei taideteoksen materiaalisuus ole oliomaista vaan tapahtumaluonteista. Siinä kritisoidaan asemaa, jonka luonnontieteelliset tutkimusmenetelmät ovat saaneet teknisen taidehistorian ja konservointitieteen piirissä.

Taideteoksen materiaalisuutta on kyetty ajattelemaan pääsääntöisesti vain fyysisen oliomaisuuden pohjalta. Tältä perustalta nouseva ajattelu ei kykene kohtaamaan sitä, mitä tutkimuksessa kutsutaan materiaalisuuden mieleksi. Vaikkakin tekninen taidehistoria on viime vuosikymmenten aikana arvokkaalla tavalla kyennyt avaamaan taidehistorioitsijoille pitkään aivan liian vähälle huomiolle jäänyttä taideteoksen materiaalista ulottuvuutta, sekään ei kykene kohtaamaan materiaalisuuden mieltä, joka vetäytyy kaikkein kehittyneimpienkin analyyttisten tutkimusmenetelmien ulottumattomiin. Tanhuanpään tutkimuksen pyrkimyksenä on osoittaa tuohon vetäytymiseen.

Se, mitä tutkimuksessa ryhdytään kutsumaan Toiseksi materiaalisuudeksi, on päämääräsuuntautuneesta intentionaalisuudesta ja muodon ensisijaisuudesta vapautunutta materiaalisuutta: Kuvan materiaalisuutta. Kuva luo oman materiaalisuutensa - se luo myös omat ehtonsa, oman aikansa ja tilansa sekä oman erityisen läsnäolonsa.

Tutkimuksessa esitetään, että Kuvan materiaalisuus olisi nähtävä sinä välttämättömänä keskeytyksenä, joka vasta avaa meille mahdollisuuden ajatella Kuvaa. Kuva esittää oman vaatimuksensa tulla ajatelluksi, kritisoiduksi, uusinnetuksi - mutta myös vaalituksi. Vaaliessaan Kuvaa konservaattori ei palauta menneitä asiantiloja vaan luo täysin uusia asiantiloja. Kuvan vaalimisen vaade jää vaikuttamaan pakottavana jokaisessa ratkaisuyrityksessään, jotka ovat yhtä epätäydellisiä ja hallinnastamme pakenevia kuin elämä itse.

 

49,00 €
Stock: 
6