Empty

Total: 0,00 €

You are here

"Lauletaan vaan yhdessä, pojat!"

Musiikki ja identiteetti sotiemme veteraanien ryhmämusiikkiterapiassa - etnografis-narratiivinen tutkimus
Niemelä, Merja
978-951-39-6749-9; 1459-4323
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in humanities (293)
2016

Musiikki veteraanien kuntoutusmuotona on Suomen ikääntyneiden hoito- ja kuntoutuskäytännöissä varsin harvinainen näky. Esimerkiksi Kela kustantaa musiikkiterapiaa vain alle 65-vuotiaille. Sotainvalidien Sairaskodilla Jyväskylän Kypärämäessä on katsottu, että musiikkiterapia soveltuu ja sitä tarvitaan ikääntyneiden kuntoutusmuodoksi muiden kuntoutusmuotojen rinnalla.

Niemelän väitöskirjassaan tutkimassa musiikkiterapiaryhmässä laulettiin lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja lauluja kahden musiikkiterapeutin ohjaamana. Tulokset osoittivat, että musiikkiterapeuttinen rakenne musiikkitoiminnalle sai laulamisen ohella aikaan myös vilkasta keskustelua, jossa menneisyyden kokemukset ja oma nykyinen elämäntilanne limittyivät kerronnallisesti toisiinsa.

- Kaikkien tuntemien laulujen - kuten Hummani hein, Kulkurin valssin ja Uralin pihlajan - sanoitusten teemat 1900-luvun alun alkupuolen elämänmuotoineen avasivat väylän omaelämäkerrallisiin muistoihin. Tuttuja lauluja lauletaan mielellään kerta toisensa jälkeen, sillä kytkeytyessään omaan elämänkokemukseen ja identiteettiin niiden kautta voi samalla jäsentää sitä, kuka minä olen, millainen olin nuorena ja minkälainen olen nyt, kun ikää on jo tullut, Niemelä kertoo.

Aivotutkijat ovatkin havainneet, että merkityksellinen musiikki aktivoi niitä aivojen osia, joissa sijaitsee episodinen eli ns. elämäkerrallinen muisti. Merkityksellisen musiikin käyttäminen ikääntyneiden musiikkiterapiassa antaa mahdollisuuden tarkastella omaa mennyttä ja nykyistä elämää.

Tutkimus kytkeytyy ”kulttuurilla hyvinvointia” -projekteihin, joissa taiteilijat toteuttavat pitkäaikaishoidon asiakkaille musiikkia ja muuta kulttuuripitoista viriketoimintaa. Niemelän tutkimus osoittaa terapeuttisen viitekehyksen tarpeellisuuden kulttuuritoimintaa toteutettaessa. Tutut laulut saavat liikkeelle tunteita ja muistoja, jotka saman ikäisistä ihmisistä kootussa ryhmässä saa aikaan vuorovaikutusta, mahdollisuuden asioiden jakamiseen ja samalla niiden prosessoitumiseen.

Musiikkiterapiassa vuorovaikutus rakentuu musiikillisille merkityksille, joita ei välttämättä tarvitse tai usein ei myöskään ole mahdollista jäsentää verbaalisesti. Niiden ikääntyneiden kanssa, joilla verbalisointikyky ja kognitiiviset taidot ovat säilyneet, kerronnan mahdollistamisella oli monenlaisia merkityksiä kertojalleen sekä yksilötason identiteettiprosessien että ryhmäprosessin tasolla. Musiikkiterapiaprosessi sai aikaan yhteisen kerronnan lisäksi muutosta ryhmän jäsenten minäkuvassa ja suhtautumisessa omaan toimintakykyyn.

Kaiken ikääntyneille tarjottavan toiminnan lähtökohtana tulisi olla asiakkaan kuuleminen ja tavoitteiden asettaminen yhdessä hyvän hoito- ja kuntoutuskäytännön pohjalta sekä moniammatillinen yhteistyö. Perushoidon lisäksi ikääntynyt tarvitsee ammatillisesti toteutettuja kulttuuripalveluja, joissa on myös tilaa tunteille ja asioiden prosessoitumiselle.

- Ikääntyvä ihminen määrittelee itseään iän tuomien muutosten ja yhteiskunnallisten muutosten sisällä ja luovien etsii omaa identiteettiään elämänsä viimeisiin vuosiin asti. Pyrkimys jäsentää sitä, kuka minä olen ja mistä musiikista pidän, ei lopu 65-vuotiaana. Siihen eivät humanoidirobotit ja hoitajamitoituksen pienentäminen ole ratkaisu, toteaa Niemelä.

 

28,00 €
Stock: 
9