Empty

Total: 0,00 €

You are here

Happohirviöistä maagereihin

Välituntitoiminnasta virtaa luokkahuonetyöskentelyyn?
Ottelin, Auli
978-951-39-6253-1; 0356-1070
Jyväskylän yliopisto.
Studies in sport, physical education and health (225)
2015

Monilla perusopetukseen osallistuvilla oppilailla on puutteita tarkkaavaisuudessa. Luokkahuonetyöskentelyssä tarvittavat keskittyminen ja sinnikkyys ovat useasti vaikeita saavuttaa. Ottelin tarkasteli väitöstutkimuksessaan, löytyisikö välituntitoiminnasta keino tukea niitä oppilaita, joita oppitunnit eivät aina syystä tai toisesta jaksa innostaa, ja joilla tämä innostumattomuus purkautuu joko työrauhaongelmina tai passiivisena läsnäolona luokkahuoneessa.

Tutkimus toteutettiin lukuvuoden mittaisena tapaustutkimuksena luokilla 1?2 yhdessä koulussa Länsi-Suomessa. Tutkimuksessa kartoitettiin oppilaiden välituntitoimintoja ja fyysistä aktiivisuutta, analysoitiin oppituntien aikaista luokkahuonetyöskentelyä ja fyysistä aktiivisuutta sekä tarkasteltiin välituntien fyysisen aktiivisuuden ja luokkahuonetyöskentelyn yhteyttä.

Välitunti tuo vaihtelua tietopainotteiseen luokkahuonetyöskentelyyn

Oppilaiden välituntiajasta 94 prosenttia kului kuormittavuudeltaan hyvin kevyisiin tai kevyisiin välituntitoimintoihin kuten kävelyyn. Tytöt leikkivät enemmän tasapaino- ja kiipeilyleikkejä ja keskustelivat keskenään, kun taas pojat leikkivät muita, lähinnä itse keksimiään mielikuvitusleikkejä ja pelasivat erilaisia pallopelejä ja -leikkejä. Välituntien keskimääräinen kuormittavuus oli selvästi suurempaa kuin oppilaiden kokonaisaktiivisuus koko päivän aikana. Reipasta liikuntaa oppilaille kertyi alle kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suosituksen, keskimäärin 49 minuuttia vuorokaudessa.

Motorinen levottomuus vie tehoa oppimiselta

Väitöstutkimus osoitti, että oppilaat toimivat opettajan ohjeiden mukaan noin 69 prosenttia 45 minuuttia kestävästä oppitunnista. Oppimista häiritseviin, motorisesti levottomiin toimintoihin oppilailta kului keskimäärin viidesosa oppitunnista (17 %). Tytöt toimivat opettajan ohjeiden mukaan useammin kuin pojat. Lisäksi eri yksilöiden välillä oli eroja tuntitehtäviin keskittymisessä. Pääosa luokassa havaitusta motorisesta levottomuudesta oli lähinnä oppilasta itseään häiritsevää, omalla pulpetilla tapahtuvaa liikehdintää eikä luokan työrauhaa haittaavaa toimintaa.

Liikunnallinen toimintakulttuuri ja lapsilähtöisyys tukevat hyvinvointia ja oppimista

Ottelinin väitöksen tulosten mukaan välituntien fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen ei vähentänyt fyysistä aktiivisuutta luokkahuoneessa. Välitunnilla pisimpään reippaasti liikkuneet jaksoivat kuitenkin keskittyä oppimiseen hieman paremmin kuin välitunnilla inaktiivisemmin käyttäytyneet. Tulos vahvistaa olettamusta, että liikunnan ja oppimisen välinen yhteys on moniulotteinen ja vuorovaikutteinen prosessi. Siihen vaikuttavat useat eri tekijät: yhteiskunnassa vallitsevat arvot, lait, asetukset, opetussuunnitelmat, koulun toimintakulttuuri, koulun yhteistyötahojen tuki sekä ennen muuta niiden ihmisten asenteet ja toimintatavat, jotka ovat läsnä lapsen arjessa päivittäin. Liikunnan avulla voidaan kuitenkin parantaa oppimista monin tavoin koko ihmisen elämänkaaren ajan, mikäli ihmiset tarttuvat tähän mahdollisuuteen. Koulussa lasten hyvinvointia ja oppimista edesauttavat monipuolisen leikin ja riittävän fyysisen aktiivisuuden ohella muun muassa oppilaiden ajatusten parempi kuuleminen sekä yksilöllisten tarpeiden ja emotionaalisten tekijöiden huomioiminen opetuksessa.

 

10,00 €
Stock: 
16