Empty

Total: 0,00 €

You are here

Hyvä kuntoutustutkimustyössä

Abduktiivinen tutkimus kuntoutustutkimustyön hyväkäsityksellisistä ristiriidoista
Haapakoski, Kaisa
978-951-39-6313-2; 0075-4625
Jyväskylän yliopisto.
Jyväskylä studies in education, psychology and social research (534)
2015

Kaisa Haapakoski tutki väitöskirjassaan kuntoutustyöhön liittyviä hyväkäsityksiä työikäisille suunnatuissa kuntoutustutkimuspalveluissa. Kuntoutustutkimuksissa selvitellään henkilöiden työ- ja toimintakykyä ja tehdään moniammatillisia kuntoutussuunnitelmia.

Tutkimus osoitti, että työntekijöille hyvän työn vaatimus on tärkeä ja erityinen. Sitä kuvaillaan usein työntekijän omana, sisäisenä vaatimuksena. Kuntoutustyöntekijät arvostavat kuntoutusta yleisesti. Kuntoutustyöhön liittyykin hyväkäsityksiä, eli myönteisesti sävyttyneitä käsitteellistämistapoja. Kuntoutustyössä ja nykyisissä kuntoutustutkimuksen olosuhteissa voi kuitenkin esiintyä hyväkäsityksellisiä ristiriitoja.

Kun eri organisaatioissa toteutettavissa kuntoutustutkimuksissa pyritään suunnittelemaan kuntoutujille hyviä jatkosuunnitelmia, ei voida etukäteen ja aukottomasti tietää toteutuvatko suunnitelmat. Lisäksi suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä näyttää olevan lukuisia erilaisia hyväkäsityksiä ja tavoitteita, esimerkiksi organisaatioiden tavoitteita. Kuntoutusjärjestelmän hajanaisessa kokonaisuudessa lukuisat eri tahot pyrkivätkin säätelemään varsinaista kuntoutustapahtumaa. Hyväkäsityksetkin voivat joutua ristiriitaan.

Haapakosken tutkimuksen perusteella hyvä kuntoutustyö sijaitsee ensisijaisesti työntekijän ja kuntoutujan välillä. Kuntoutustyöntekijät ovat kuntoutustutkimuksissa erityisen kiinnostuneita siitä, mitä kuntoutujille tapahtuu ja toteutuvatko hyvät suunnitelmat ja tavoitteet kuntoutujien elämässä. Lisäksi hyvässä kuntoutustyössä voidaan onnistua monella tavalla. Voidaan onnistua prosessuaalisesti, instrumentaalisesti ja myös filosofisesti sekä tiedollisesti.

Haapakosken tutkimuksen mukaan kuntoutustyön perustelut muistuttavatkin hyve-eettisiä perusteluja. Tällöin kuntoutuksen etiikassa olisi hyvä ottaa huomioon hyve-etiikan keskeisimmät kysymykset. Tiedetäänkö kuntoutusjärjestelmässä ja kuntoutustyössä, mitä hyvät tavoitteet todella ovat? Voidaanko kuntoutustyössä tietää, mitä hyvä elämä on? Miten suhtautua siihen, että hyvät päämäärät ja onnistumiset voivat olla erilaisia, ei vain yhdenlaisia? Koska nykykuntoutus on monitahoista, voitaisiin lisäksi sen etiikassa kiinnittää huomiota institutionaalisen etiikan lähtökohtiin. Institutionaalisessa etiikassa pyritään huomaamaan, että osa eettisistä ongelmista syntyy toiminnan sosiaalisissa ja poliittisissa rakenteellisissa olosuhteissa.

Hyvän työn näkökulmasta kuntoutustyön ja rakenteiden kehittämisen kulmakivenä näyttäisi olevan kyetäänkö rakenteellisilla puitteilla ja niiden muuttamisella tukemaan hyvän kuntoutustyön toteuttamista käytännössä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta teoriaa kuntoutustyöstä abduktiivisella otteella. Abduktiivista tutkimusotetta on kutsuttu aiemmin esimerkiksi salapoliisimetodologiaksi, sillä siinä tukeudutaan johtoajatuksiin ja kehitetään hypoteesejä tutkimalla yhtäaikaisesti havaintoja ja teorioita. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui valtakunnallisesta kyselystä (N= 76) ja työntekijöiden haastatteluista (N=13). Aineistot kerättiin vuosina 2011-2013. Vastaajat kuuluivat useisiin ammattiryhmiin: lääkäreihin, sosiaalityöntekijöihin, psykologeihin sekä muihin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin. Tutkimuksessa muodostettua uutta termiä (hyväkäsitys) sekä teoreettisia tuloksia voidaan hyödyntää vähän tutkitun kuntoutustyön teorian ja etiikan parissa myös jatkossa.

25,00 €
Stock: 
3