Empty

Total: 0,00 €

You are here

Narratiivinen johtajuus

Tutkielmia johtajuuden tarinankerronnan tutkimuksesta ja käytännöstä
Auvinen, Tommi
978-951-39-5029-3; 1457-1986
University of Jyväskylä.
Jyväskylä studies in business and economics (119)
2013

Kerronta ja tarinat ovat organisaatiokäyttäytymisen raaka-ainetta. Kerronta ilmentää emootioita, arvoja ja eettisiä kannanottoja, joita perinteiset johtajuustutkimuksen menetelmät tunnistavat heikosti. Tommi Auvinen pohti väitöstutkimuksessaan, miten ja miksi johtajat kommunikoivat tavoitteistaan kertomusmuotoisesti ja millaisia merkityksiä tarinoilla on johtajuuden rakentumisessa.

Ihmiset - johtajat mukaan lukien - kertovat tarinoita ymmärtääkseen organisaatiotodellisuutta sekä kommunikoidakseen esimiestyöhön liittyvistä tavoitteistaan. - Esimerkiksi peilaamalla organisaation virallista strategiatarinaa yksilöiden tarinoihin saadaan tehtyä näkyväksi muutoin näkymätöntä organisaation toiminnan suuntaa, Auvinen kuvailee.

Johtajuuden rakentuminen alaisten merkityksissä on monitahoisempi prosessi kuin henkilön nimittäminen virallisesti johtajan asemaan. Johtajuustutkimuksessa on vallinnut pitkään johtajakeskeinen suuntaus, jossa johtajaan keskitytään reaalimaailman henkilönä. Tällöin valta ymmärretään kapeasti johtajan omaisuutena, joka muodostuu hänen virallisen aseman ja reaalisten ominaisuuksiensa kautta, Auvinen kritisoi. Myös esimerkiksi karismaa on aiemmin tutkittu jopa laboratorio-olosuhteissa, vaikka niin karismassa kuin vallassa on suurelta osin kyse merkitysvälitteisistä, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvista ilmiöistä. Johtajasta kerrotut tarinat ja hänen reaaliset ominaisuutensa eivät aina kohtaa. Organisaatiotodellisuus onkin alati liikkeessä oleva monimutkainen tarinoiden virta.

Johtajuustutkimuksen kannalta tärkeää ovat tarinankerronnassa rakentuvat merkitykset, joista muodostuu mielikuva johtajasta. Alaisten kertomusten sisältämät johtajan tavoitteet ja arvot voivat poiketa merkittävästi johtajan itsensä senhetkisistä käsityksistä. Auvinen ehdottaakin haamujohtajan metaforaa, jolla hän tarkoittaa organisaatiotodellisuuden tarinankerronnassa olemassa olevaa hahmoa, joka ympäröi johtajaa. Usein johtajaan kohdistuu myös lukuisia odotuksia ja tavoitteita, jotka kumpuavat institutionalisoituneista käsityksistä ja jotka esiintyvät tarinankerronnassa. Uusi johtaja ei aloita tyhjältä pöydältä, vaan hänen tulee kohdata nämä kertomushahmot.

Auvisen tutkimuksessa kartoitettiin, millaisia alaisiin vaikuttamisen alueita johtajien kerronnassa ilmenee käytännössä. Vaikuttamisen alueita tunnistettiin kuusi: tarinoilla inspirointi, motivointi, fokuksen löytäminen, konfliktien ratkaisu, omiin esimiehiin vaikuttaminen sekä luottamuksen rakentaminen. Tarinankerronta nousi esille myös oman johtajuuden kehittämisen sekä identiteettityön refleksiivisenä työkaluna.

Tarinankerronta on vuorovaikutteisempi ja kaikille avoimempi johtajuuden muoto kuin perinteinen rationaalinen argumentointi sekä numeerisen informaation ja objektiivisuuden ihannointi. Esimerkiksi strategiaprosessin avaaminen organisaation yhteiseksi kertomukseksi tukee valtaistavaa ja demokraattista johtamisotetta. Tarinallisuudessa piilee myös riskejä johtajuudelle, sillä kerronta on avointa kaikille ja kaikenlaiselle vaikuttamiselle - myös manipuloinnille. Yleensä alaisten manipulointia pidetään epäeettisenä johtajuutena. Tutkimus kuitenkin osoitti sen olevan huomattavasti monimutkaisempi ilmiö kuin itsestään selvästi eettisesti tuomittava johtajuuden muoto.

Löydösten mukaan manipulaatio on varsin arkinen ilmiö. Kertomuksista tulkittiin myös johtajan eettisiä perusteluita manipuloinnille. - Selvää eettistä ohjeistoa ei voida vielä tehdä ja aihetta onkin tärkeää tutkia lisää, Auvinen huomauttaa.

10,00 €
Stock: 
4